Kuka keksi homouden

Maria Petterssonin kolumni Ylelle (23.4.2017) antaa vihdoin toivoa yhdenvertaisuuden ja oikean tasa-arvon rintamalla. Toisin kuin moni luulee, ihmisiä ei ole aina jaoteltu seksuaalisen suuntautumisen mukaan, vaan tälläinen jako tehtiin ihmisten välille vasta vuonna 1868. Ja sekin hyvällä tarkoituksella, sillä heteroseksuaalisuus-termin kehittäjä Karl Maria Kertbeny tahtoi puolustaa nykyään seksuaalivähemmistönä tunnettua osaa ihmisistä. Tarkoitus ei siis alunperin ollut luoda paremmuusjärjestystä heteroiden ja homojen välille, vaan ilmeni tarve sanalle, jolla voidaan kuvailla niitä ihmisiä, jotka olivat aiemmin tunnettu vain "normaaleina". Vasta hetero ja homo -sanojen keksimisen jälkeen ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tuli millään tavalla osaksi identiteettiä. Edes kirkko ei lukenut miehen makaamista miehen kanssa sen suuremmaksi synniksi, kuin seksiä muussa asennossa kuin lähetyssaarnaajassa tai siemensyöksyn osumista muualle kuin vaginaan. Toki seksuaalisuutta on määritelty eri aikakausina, mutta ne määritelmät ovat myös muuttuneet yhteiskunnan muuttuessa.

Nykyinen ihmisarvon perustaminen seksuaaliselle suuntautumiselle on siis varsin uusi keksintö, joka on hiljalleen lipumassa ohitsemme ja lähestymme uudelleen aikaa, jolloin olemme kaikki vain ihmisiä. Etenkin so called hyvinvointivaltioissa seksuaalivähemmistöillä on nykyään varsin hyvää tilaa hengittää. Vaikka tasa-arvoa ei olla vielä nähtykään tässä asiassa, on tilanne huomattavasti parempi kuin muutama vuosikymmen tai vaikkapa muutama vuosi sitten. Suurin harppaus eteenpäin on ollut 1.3.2017 voimaan astunut tasa-arvoinen avioliittolaki, joka takaa kaikille pariskunnille yhtäläisen oikeuden solmia avioliitto. Kirkon suhtautuminen tähän muutokseen on täysin toinen tarina, mutta askel parempaan on otettu ja nyt kun homoseksuaalisuus on yleisesti hyväksytympää kuin ennen, olisiko aika nostaa tietoisuuteen myös muut seksuaaliset suuntautumiset?

Seuraava harppaus kohti kaikille parempaa yhteiskuntaa olisikin se, että päästäisiin eroon ihmisten jaottelemisesta jäykästi fyysisen sukupuolen mukaan. Nykyisen sukupuolikasvatuksen aikaansaannoksena, naisena koen olevan erittäin hankalaa yrittää olla jotain perinteisen sukupuoliroolin ulkopuolelta ja avomieheni mukaan miehillä on samanlaiset paineet sopia ennalta määritettyyn muottiin. Tytöistä kasvatetaan pienestä pitäen naisia ja pojista miehiä, tytöt leikkivät nukeilla ja pojat autoilla. Tulevaisuudessa, jos meillä on lapsi, aiomme kasvattaa hänet ihmisenä, emme tyttönä tai poikana. Tässä kohtaa on tietysti hyvä muistaa, etteivät mies ja nainen ole ainoita sukupuolia..

Itse olen cissukupuolinen, eli henkinen ja fyysinen kokemukseni sukupuolestani kulkevat käsikädessä. Mieluiten määrittelen itseni non-binääriksi, mutta se sitten on jo ihan eri postausviritelmä se. Cissukupuolinen (cisnainen tai -mies) on terminä uusi, mutta se toivottavasti tulee korvaamaan täysin tässä kontekstissa nykyään yleisesti käytetyn sanan "normaali", sillä kuka tässä maailmassa muka on normaali ja mikä edes on normaalia? Toinen tunnetumpi sukupuoli on transsukupuolinen, jolloin fyysinen sukupuoli on eri, kuin oma koettu sukupuoli. Tunnen erään ihanan transnaisen, joka siis on syntynyt pojaksi, mutta käy nyt läpi sukupuolenkorjausta naiseksi. Tulemme pieneltä paikkakunnalta ja hänellä ei todellakaan ollut helppoa lukioaikana, sillä landella tietoisuus sukupuolen moninaisuudesta ei ollut kehuttavalla tasolla. 

Jos transsukupuolinen tuntuu vieraalta ja kaukaiselta käsitteeltä, entä intersukupuolinen? Intersukupuolisia kutsuttiin aiemmin hermafrodiiteiksi, jos se kuulostaa tutummalta. Tämän sukupuolen edustajilla on fyysisiä piirteitä molemmista "perinteisistä" sukupuolista. Muunsukupuoliset eivät ole "vain" miehiä tai naisia, vaan jotain siltä väliltä, sekoitus molemmista tai kokonaan muuta sukupuolta. Sukupuoleton on muunsukupuolinen henkilö, joka ei samaistu mihinkään sukupuoleen. Seta ry:n puheenjohtaja Viima Lampinen on ensimmäisiä Suomessa julkisesti sukupuolettomia henkilöitä.

Kaiken tämän moninaisuuden äärellä ja tietoisuuden lisääntyessä, kuinka voimme tulevaisuudessa kasvattaa lapsemme vain kahden sukupuolen mallin mukaan? Toivottavasti emme mitenkään.

-P-