Totuuden äärellä

Rautastoori saa jatkoa.. Esa Sopen käskystä söin kuusi (6) viikkoa Retafer-rautaa 300mg vuorokaudessa ja marssin Fimlabiin omakustanteisiin kontrollilabroihin. Ferrit noussut 32 - 55 ja hb 141, myös perusverenkuvan arvot lähteneet hieman parantumaan. Viime perjantaina kävin Sopen vastaanotolla Turussa, jolloin keskustelimme edelleen pahoista oireistani. Kerroin kuinka toivottomalta ajatukselta tuntuu, että syyskuussa pitäisi täysipäiväisesti opiskella AMKissa, kun nyt jouduin puolentoista kuukauden osa-aikatöiden jälkeen taas sairaslomalle.. Hänellä olikin ratkaisu epätoivooni, rautainfuusio!! Sain ajan rautainfuusioon 24.4. Turkuun ♥️ Sekin tapahtuu tietenkin omakustanteisesti, sillä julkisella ei vieläkään tunnusteta mun  raudanpuutediagnoosia. Mun mielestä on kuitenkin koko rahan arvoista, että saan toivottavasti mun toimintakyvyn lähitulevaisuudessa takaisin. Saavat sitten psykiatrisella ihmetellä.. :) Tosiaan eilen sitten lähdin äidin kanssa Turun reissulle (en si

Otetaan tähän pieni LARPpaus. Olet 20-vuotias, ollut vuoden pois (ammattikorkea)koulusta ja siitä ajasta viimeiset puoli vuotta sairaslomalla. Hälytyskellot alkaa soida, right? Yrität puolisosi  kanssa raapia kasaan sen verran rahaa, että pystytte edelleen asumaan yhdessä. Töissä pitäisi käydä, mutta keho ja mieli laittaa vastaan. Yhden päivän rasituksen jälkeen pitää varata seuraavat kaksi päivää toipumiseen. Voimia sosiaalisen elämän ylläpitoon ei yksinkertaisesti ole . Mistä tämä kaikki sitten on saanut alkunsa? varoitus!! sisältää kakkajuttuja, menkka-asiaa ja oikeaa faktaa Vuonna 2012 olin hajalla , sanan jokaisessa merkityksessä täysin rikki. Elämä ei koskaan ole varsinaisesti helppoa, jos olet enemmän tai vähemmän koulukiusattu. Lisää siihen vielä keskivertoa hankalampi äiti-suhde ja (nykyisin diagnoosiepäilynä oleva) epävakaa persoonallisuus. Viiltelyhän ei sinänsä ole ratkaisu mihinkään, mutta 13-vuotiaan ajatusmaailmassa se tuntui kovinkin loistavalle idealle. Kyllähän fy

Maria Petterssonin kolumni Ylelle (23.4.2017) antaa vihdoin toivoa yhdenvertaisuuden ja oikean tasa-arvon rintamalla. Toisin kuin moni luulee, ihmisiä ei ole aina jaoteltu seksuaalisen suuntautumisen mukaan, vaan tälläinen jako tehtiin ihmisten välille vasta vuonna 1868 . Ja sekin hyvällä tarkoituksella, sillä heteroseksuaalisuus -termin kehittäjä Karl Maria Kertbeny tahtoi puolustaa nykyään seksuaalivähemmistönä tunnettua osaa ihmisistä. Tarkoitus ei siis alunperin ollut luoda paremmuusjärjestystä heteroiden ja homojen välille, vaan ilmeni tarve sanalle, jolla voidaan kuvailla niitä ihmisiä, jotka olivat aiemmin tunnettu vain "normaaleina". Vasta hetero  ja homo  -sanojen keksimisen jälkeen ihmisen seksuaalinen suuntautuminen tuli millään tavalla osaksi identiteettiä. Edes kirkko ei lukenut miehen makaamista miehen kanssa sen suuremmaksi synniksi, kuin seksiä muussa asennossa kuin lähetyssaarnaajassa tai siemensyöksyn osumista muualle kuin vaginaan. Toki seksuaalisuutta on

Viime perjantaina järjestimme sosionomiopiskelijaryhmän kanssa Elävän kirjaston Sammon keskuslukiossa osana sosiaalipedagogiikan kurssia. Elävän kirjaston ideana on hälventää ennakkoluuloja ja murtaa stereotypioita ja mielestäni onnistuimme tässä tavoitteessa odotettua paremmin. Olimme räätälöineet Elävän kirjaston konseptin lukioon sopivaksi niin, että mahdollisimman moni pääsi mahtavaan spektaakkeliimme osallistumaan. Miten Elävä kirjasto toimii? Perinteisessä Elävässä kirjastossa lainauspisteellä on kirjalista ja kirjaesittelyt saatavilla olevista elävistä ja hengitävistä kirjoista, joiden perusteella paikalle saapunut lukija tekee lainauspäätöksen. Lainaaja saa keskustella kirjan kanssa ennalta määrätyn ajan, jonka jälkeen hän täyttää palautelomakkeen. Me olimme muokanneet konseptia niin, että oppilaat olivat etukäteen päässeet tutustumaan kirjalistaan ja valitsemaan haluamansa kirjan, jotta tiukan aikataulun puitteissa mahdollisimman moni pääsisi mukaan. Kuka kirjaksi? Meid

Jo useamman vuoden mielessäni on pyörinyt piinaava halu osallistua joka kesäiseen pride-kulkueeseen. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut joko seuran tai kyydin puute, parhaassa tapauksessa molemmat.. Ja jos meneminen olisi ollut mahdollista, olisin joutunut selittelemään vanhemmilleni. Mutta toisin on tänä vuonna! Ensimmäinen kesä täysi-ikäisyyden riemuista nauttiessa, enkä ole enää tilivelvollinen vanhemmilleni siitä mihin haluan osallistua. Seurakin tulee olemaan maailman parasta, pikkuveljeni ja tuleva avokkini. Toisessa oli ylipuhumista, ei varmaan tarvitse edes kertoa kummassa. Nyt joku varmasti miettii, että miksi ihmeessä heterosuhteessa oleva haluaa osallistua pride-tapahtumaan. Siksi, koska siinä missä joku muu uskoo jumalaan ja raamattuun, minä uskon tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Joudun usein selittämään ihmisille arvomaailmani perusteita, niin kuin siinä olisi jotain väärää, että toivon kaikille samanlaisia oikeuksia. Joskus jopa tuntuu, että minua pidetään h

Ylioppilas , lukion päättänyt. Takana on kolme vuotta kovaa työtä ja palkinnoksi annettiin pelkkä Fredricksonin valkolakki. Tein kaiken sen työn vain huomatakseni, että ylioppilastodistuksella ei saa mitään auvoa elämään, koska kaikessa yleissivistävyydessäänkin lukio on kuitenkin vain peruskoulun luontainen jatke niille, jotka tähtäävät todella korkealle ja niille, joilla ei ole aavistustakaan mitä tekisi. Minä tiedän mitä teen ja mitä haluan, mutta mitä minulla on? Ei ainakaan pätevyyttä mihinkään ammattiin. Joten suhteessa siihen, kuinka paljon lukio on minulta ottanut, se on antanut todella vähän. Lukion aikana menetin yöunet liian useasti, monta ystävää ja satunnaisesti mielenterveydenkin. Menetin palasia itsestäni niihin lukemattomiin esseisiin ja preliminäärikokeisiin. Kadotin minuuteni sirpaleita matematiikan kertaustehtäviin.Vastakauppana sain ihania, yhtä hajalla olevia ystäviä, joista ketään en antaisi enää pois. Silti lukion päättyessä jollain tasolla me kaikki menetetä