Totuuden äärellä

Nyt kun olen kertonut fyysisestä sairaudesta ja siihen liittyvistä oireista, on varmaan aika tuulettaa seuraavaa luurankoa kaapistani; kaikki mielenterveysongelmani ja elämä niiden kanssa. Kaikki nämä pääviat ovat olleet osa elämääni enemmän tai vähemmän aina , tai siis ainakin niin kauan kuin vaan muistan.. Pieni pohjtustus osaan ongelmista löytyy täältä . Jos lähdetään ihan lapsuudesta liikkeelle, niin minua on alle kouluikäisestä asti jäänyt vaivaamaan useat tapahtumat tai tilanteet, joissa olen "mokannut" jollain tavalla ja sitten se tilanne pyörii päässä vuosia, useimmiten silloin kun pitäisi alkaa nukkumaan. Tähän esimerkkinä tilanne, jossa muistaakseni ~5-vuotiaana astelin etuajassa hissiin, hissin ovet menevät kiinni ja erkaannun vanhemmistani pieneksi hetkeksi. Syytin siis jo silloin itseäni potentiaalisesta uhkatilanteesta. Lisätään tähän vielä se, että minun on ollut aina, lapsesta saakka, suhteellisen "helppoa" valehdella (pienistä ja isommistakin asio

Rautastoori saa jatkoa.. Esa Sopen käskystä söin kuusi (6) viikkoa Retafer-rautaa 300mg vuorokaudessa ja marssin Fimlabiin omakustanteisiin kontrollilabroihin. Ferrit noussut 32 - 55 ja hb 141, myös perusverenkuvan arvot lähteneet hieman parantumaan. Viime perjantaina kävin Sopen vastaanotolla Turussa, jolloin keskustelimme edelleen pahoista oireistani. Kerroin kuinka toivottomalta ajatukselta tuntuu, että syyskuussa pitäisi täysipäiväisesti opiskella AMKissa, kun nyt jouduin puolentoista kuukauden osa-aikatöiden jälkeen taas sairaslomalle.. Hänellä olikin ratkaisu epätoivooni, rautainfuusio!! Sain ajan rautainfuusioon 24.4. Turkuun ♥️ Sekin tapahtuu tietenkin omakustanteisesti, sillä julkisella ei vieläkään tunnusteta mun  raudanpuutediagnoosia. Mun mielestä on kuitenkin koko rahan arvoista, että saan toivottavasti mun toimintakyvyn lähitulevaisuudessa takaisin. Saavat sitten psykiatrisella ihmetellä.. :) Tosiaan eilen sitten lähdin äidin kanssa Turun reissulle (en si

Otetaan tähän pieni LARPpaus. Olet 20-vuotias, ollut vuoden pois (ammattikorkea)koulusta ja siitä ajasta viimeiset puoli vuotta sairaslomalla. Hälytyskellot alkaa soida, right? Yrität puolisosi  kanssa raapia kasaan sen verran rahaa, että pystytte edelleen asumaan yhdessä. Töissä pitäisi käydä, mutta keho ja mieli laittaa vastaan. Yhden päivän rasituksen jälkeen pitää varata seuraavat kaksi päivää toipumiseen. Voimia sosiaalisen elämän ylläpitoon ei yksinkertaisesti ole . Mistä tämä kaikki sitten on saanut alkunsa? varoitus!! sisältää kakkajuttuja, menkka-asiaa ja oikeaa faktaa Vuonna 2012 olin hajalla , sanan jokaisessa merkityksessä täysin rikki. Elämä ei koskaan ole varsinaisesti helppoa, jos olet enemmän tai vähemmän koulukiusattu. Lisää siihen vielä keskivertoa hankalampi äiti-suhde ja (nykyisin diagnoosiepäilynä oleva) epävakaa persoonallisuus. Viiltelyhän ei sinänsä ole ratkaisu mihinkään, mutta 13-vuotiaan ajatusmaailmassa se tuntui kovinkin loistavalle idealle. Kyllähän fy